Nykyään on varsin yleinen käsitys, että ihmisten keskittymiskyky on huonontunut. Sanotaan, että keskitymme jopa huonommin kuin kultakalat. Suurimpana syynä tähän romahdukseen pidetään älypuhelinta ja sosiaalista mediaa. Mutta pitääkö väitteet paikkaansa?

Jokunen vuosi sitten sosiaalisessa mediassa kiersi uutinen tutkimuksesta, jonka mukaan ihmisten keskittymiskyky on romahtanut 12 sekunnista kahdeksaan sekuntiin viimeisen parinkymmenen vuoden aikana.

Uutisen mukaan keskittymiskykymme on nykyään jopa huonompi kuin kultakalalla, joka jaksaa keskittyä kuulemma vain yhdeksän sekuntia.

Moni tiedotusväline kirjoitti tuloksista yllättävän kritiikittömään sävyyn. Toisaalta moni koki samaistuvansa tuloksiin. Markkinoinnin maailmassa spekuloitiin, kuinka tavoitamme enää yleisöt? Mikä on enää riittävän nopeaa, välitöntä ja terävää?

Kaikki tämä edustaa edelleen varsin yleistä käsitystä ihmisten keskittymiskyvystä: olemme nykyään vähemmän pitkäjänteisiä kuin aikaisemmin. Ja meidän sisällöntuottajien ja markkinoijien täytyy nyt löytää keinoja palvella tätä heikommin keskittyvää yleisöä.

Mielestäni tässä uutisoinnissa piilee monta ongelmaa. Suurin on se, että oikeastaan mikään väitteistä ei pidä paikkaansa.

Tekaistuja tilastoja

Uutinen perustuu Microsoftin mainososaston Kanadassa teettämään tutkimukseen. Tutkimuksessa haastateltiin 2000 aikuista. Aivokuvantamismenetelmällä tutkittiin 112 ihmisen aivoja heidän suorittaessaan erilaisia yksinkertaisia tehtäviä.

Heti alkuun on todettava, että kyseistä tutkimusta ei ole julkaistu missään vertaisarvioidussa tiedelehdessä. Sen menetelmiä tai johtopäätöksiä ei ole koskaan vahvistettu tiedeyhteisön toimesta. Kyseessä on Microsoftin kaupalliseen tarkoitukseen tilaama raportti.

Heti aluksi raportista hyppää silmiin hämmästyttävä tilasto. Sen mukaan vuonna 2000 ihmiset jaksoivat keskittyä 12 sekuntia ja vuonna 2013 enää vain kahdeksan sekuntia. 

Tämä tilasto ei kuitenkaan perustu kyseisen tutkimuksen tuloksiin. Kysymys kuuluu, mihin se perustuu?

Kun tilaston alkuperää lähtee selvittämään, johtaa polku tutkimuksen toteuttaneen Statistic Brain Research Instituten sivulle. Sitten seuraa toinen ihmetys. Sivulla tilastolle on tarjottu kolme lähdeviittausta: uutistoimisto The Associated Press sekä Yhdysvaltain lääketieteelliset kirjastot NLM ja NCBI.

Uutistoimiston ja kirjastojen nimeäminen lähteeksi on sama asia kuin tarjoaisi lähteeksi Googlea. Jokainen ymmärtää, ettei se ole pätevä lähdeviittaus.

Kun tilaston perään on kyselty näistä alkuperäisistä lähteistä, on vastassa ollut pelkkä umpikuja. Kukaan ei tunnu tietävän mistä numerot tulevat. Kun asiaa tiedusteltiin Statistics Brain Institutesta, kukaan ei vastannut sähköposteihin.

Myös BBC:n toimittaja on yrittänyt löytää lähteitä lukemille ilman tulosta. Hänen haastattelemansa aivotutkijat eivät hekään tienneet, mihin tilastot voisivat perustua.

Avotutkijoiden mukaan keskittymiskyky on hyvin tehtäväriippuvainen kognitiivinen prosessi. Ei ole olemassa mitään ”keskimääräistä” keskittymiskykyä, jonka voisi ilmoittaa yhtenä lukemana. Keskittymiskyky riippuu aina useista eri muuttujista, kuten tehtävän luonteesta, ympäristöstä, odotuksista ja olettamuksista.

Hämärä kalajuttu

Kenties ironisin piirre koko raportissa on vertaus kultakalojen keskittymiskykyyn. Raportin mukaan kultakala jaksaa keskittyä nipin napin enemmän kuin ihminen, yhdeksän sekuntia. Tästäkin lukemasta puuttuu lähde.

Itseasiassa muistan kuulleeni tämän kalajutun joskus aikaisemmin. Silloin se taisi koskea kultakalojen muistia, ei keskittymiskykyä. Ehkä sinäkin olet kuullut tarinan.

Totuus kultakaloista on kuitenkin aivan toinen. Prosessori Felicity Huntingford on tutkinut kalojen älykkyyttä lähes 50 vuotta. Hänen mukaansa ei ole mitään näyttöä siitä, että kultakalojen tai ylipäätään kalojen muisti tai keskittymiskyky olisi huono, vaan pikemminkin päinvastoin.

Kalat voivat oppia hyvin monimutkaisia taitoja siinä missä monet linnut ja nisäkkäätkin. Tiede-lehden artikkelissa kerrotaan, että kultakalan ”muisti on jopa niin luotettava, että Kanadassa Brittiläisen Kolumbian yliopiston luennoitsijat hyödyntävät sitä biologian opetuksessa”.

Mitä tutkimuksessa todella paljastui?

Unohdetaan hetkeksi nämä mystiset tilastot. Oletetaan, että Microsoftin tilaama tutkimus on totta. Mitä siinä oikein havaittiin?

Vaikka uskoisimme kaiken mitä raportissa sanotaan, se ei tarkoita, että ihmisten keskittymiskyky olisi huonontunut. Kyseessä on niin sanottu poikkileikkaustutkimus, joka ei voi osoittaa syy-seuraussuhteita. Se voi osoittaa vain korrelaation.

Mutta mitä tutkimuksessa lopulta selvisi?

Tutkimuksen mukaan median ja sosiaalisen median kulutuksella oli yhteys ihmisten itseraportoituihin keskittymisvaikeuksiin.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että some tai media aiheuttavat keskittymisvaikeuksia. Yhtä hyvin tulos voi kieliä siitä, että keskittymisvaikeuksista kärsivät ihmiset kuluttavat enemmän kaikenlaista mediaa.

Kolikolla on myös kääntöpuolensa. Tutkimuksen mukaan aivokuvantamisesta saadut tulokset viittasivat siihen, että runsaasti mediaa kuluttavat ihmiset olivat tehokkaampia vaihtelemaan keskittymisen kohdetta – toisin sanoen multi-taskaamaan. Heillä oli myös taipumus prosessoida informaatiota nopeina pyrähdyksinä ennemmin kuin pitkinä jaksoina.

Minun silmiini tulokset heijastavat lähinnä sitä, että keskittymiskyky on aika yksilöllinen ominaisuus. Ja erilainen keskittymiskyky johtaa erilaisiin tapoihin kuluttaa mediaa.

Lopuksi

Häiritseekö puhelimen jatkuva kilkattaminen keskittymistä? Epäilemättä. Nykyään tarvitaan ihan uudenlaisia taitoja ja keinoja välttää häiriötekijöitä. Enkä epäile, etteikö digitaalisen median kulutus voisi teoriassa vaikuttaa kasvuvaiheessa negatiivisesti lapsen keskittymiskykyyn.

Mutta mitään tällaista tämä tutkimus ei pysty osoittamaan.

Meidän markkinoijien ja sisällöntuottajien kannalta olisi massiivinen virhe, jos aliarvioimme yleisömme pitkäjänteisyyden. Ihmiset nauttivat edelleen syvällisestä ymmärryksestä, tunteista ja tarinoista. Median kulutuksen tyylit vain ovat muuttuneet.

Jos olet perillä tutkimuksista aiheen ympärilä, otan mielelläni vastaan lukusuosituksia.